Elämää sertifiointien oravanpyörässä

Elämää sertifiointien oravanpyörässä

Toukokuussa 1994 olin Lontoon lähellä kouluttamassa erästä brittiryhmää. Viikon mittainen kurssi pidettiin valtavassa kartanossa, jonka kymmenen metriä pitkän jälkiruokabuffetin ansiosta lihoin kurssin aikana kolme kiloa. Suoritin siellä myös Microsoftin Windows NT -pohjaisen MCSE-sertifioinnin ensimmäisten joukossa maailmassa. Niinpä MCP ID:ni on vain nelinumeroinen, kun ne nykyään ovat noin kahdeksan numeroa pitkiä.

Toukokuulle osuvat perinteisesti jääkiekon MM-kilpailut ja tuona vuonna Suomi sai Italiassa hopeaa. Muistaakseni Suomi ei hävinnyt koko turnauksessa erääkään, mutta loppuottelussa Kanada oli sitten parempi rankkareilla. Tuohon aikaan matsin näkemiseen olisi tarvinnut hotellin maksu-tv:n 50 markan hintaan. Noin paljoa en raaskinut maksaa, joten mieluummin soitin kotiin ja kysyin tuloksen. Jälkeenpäin kävi sitten ilmi, että lyhyt puhelu hotellin puhelimesta Suomeen maksoi myös 50 markkaa.

Kuusi vuotta myöhemmin vuosituhannen vaihteessa vanha hyvä sertifiointini alkoi ”happanemaan” ja oli aika suorittaa Windows 2000 -pohjainen MCSE, ja siinä sivussa myös vähän suppeampi MCSA. Nämä Microsoft Certified Systems Administrator ja Microsoft Certified Systems Engineer olivat ikään kuin kandin ja maisterin tutkinnot. Ensin suppeampi alle ja sitten laajempi jatkoksi.

”Heti” perään eli jo kolmen vuoden päästä olivat vuorossa MCSA:n ja MCSE:n Windows 2003 -versiot. Tämän jälkeen voikin taas nukkua viitisen vuotta Ruususen unta.

Windows 2008:n myötä pakka meni uusiksi, kun sertifiointien rakenne ja nimet muuttuivat. Aiempien laveampien ”kandin” ja ”maisterin” tilalle tulivat kapeammat tuotekohtaiset Microsoft Certified Technology Specialist (MCTS, perustaso) ja Microsoft Certified IT Professional (MCITP, jatkotaso). Harmi sikäli, että perinteikkäät MCSA ja MCSE olivat jo vakiinnuttaneet asemansa ja olivat varsin tunnettuja.

Uuden rakenteen idea oli, että asiantuntija voi paremmin osoittaa, mitä tuotetta tai osa-aluetta hän tarkkaan ottaen tuntee. Itse tulin suorittaneeksi runsaat kymmenen MCTS-sertifiointia, mm. Windows Server 2008 Network Infrastructure sekä Microsoft Exchange Server 2010. Lisäksi suoritin jatkoksi neljä MCITP-sertifiointia mm. palvelinvirtualisoinnista.

Vuonna 2012 Microsoft otti jälleen käyttöön vanhat kunnon MCSA- ja MCSE-lyhenteet, mutta lyhenteiden merkitys oli muuttunut. Nyt ne olivat Microsoft Certified Solutions Associate sekä Microsoft Certified Solutions Expert. Itsekin suoritin mm. sertifioinnin MCSA: Windows Server 2012. Nämä uudet MCSA ja MCSE olivat hyvin samantapaisia kuin välillä käytössä olleet MCTS ja MCITP.

Kolmisen vuotta sitten tuli taas isompi muutos. Aiemmat tuotekohtaiset MCSE-sertifioinnit korvautuivat neljällä laveammalla ja pysyvämmällä. Itse suoritin niista MCSE: Productivity sekä MCSE: Cloud Platform and Infrastructure. Nämä tarkoittivat suunnilleen Office 365:ttä ja Azurea, sisältäen myös vastaavat On-Premise-osuudet. Koska sertifioinnin piti olla pitkäikäinen, niin siihen voitiin hankkia uusia vuosilukuja suorittamalla silloin tällöin uusia testejä.

Tämä rakenne kuitenkin muuttui tänä talvena, kun käyttöön tulivat uudet roolipohjaiset sertifioinnit. Azure-puolella nimen alussa on AZ- ja Microsoft 365 -puolella MS-. Tämän myötä runsaat kaksi vuotta sitten suorittamani MCSE: Cloud Platform and Infrastructure vanhentui vuodenvaihteessa. Sen saavuttamisesta voi edelleen kertoa missä haluaa, mutta suorittaminen ei ole enää mahdollista. Vappuna vanhenee MCSA: Office 365, joten luultavasti toinenkin pitkäaikaiseksi tarkoitettu tutkintoni vanhenee. Elämä on.

Nyt on siis aika suorittaa taas uusia sertifiointeja, ja viime viikolla oli lähtölaukaus, kun suoritin sertifioinnin Microsoft 365 Certified Fundamentals. Sitä voi jatkaa Associate- ja Expert-tasoisilla sertifioinneilla niin Microsoft 365:sta kuin Azurestakin. Näiden valikoimasta voit lukea lisää täältä.

Maailma ja varsinkin IT-tekniikka muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla. Niinpä tällä alalla olevilla on kaksi vaihtoehtoa. Joko jää tuleen makaamaan, tai sitten suorittaa silloin tällöin testejä, vaikka parisen kappaletta vuodessa. Jälkimmäisellä tavalla tulee huolehdittua omasta työmarkkina-arvosta sekä elinikäisestä oppimisesta, ja mahdolliset sertifiointien muutoksetkaan eivät muodostu massiivisiksi peikoiksi. Sitä paitsi opiskelu on aina mielenkiintoista ja pitää mielenkin virkeänä.