Moderni oppija on itse keskiössä

Moderni oppija on itse keskiössä

Elämme maailmassa, jossa itsensä kehittäminen ja jatkuva oppiminen on tärkeämpää kuin koskaan. Työympäristöt muuttuvat, ammatteja katoaa ja uusia syntyy, eikä kerran hankittu oppi enää kannakaan meitä vuodesta toiseen, tehtävästä toiseen ja työpaikasta toiseen. Opimme asioita toki päivittäin ihan normaalissa työarjessa, mutta joskus vähän isomman kokonaisuuden omaksuminen on kuitenkin tarpeen.

Perinteinen oppimisen malli on ollut se, että oppilaat kuuntelevat, kun opettaja opettaa. Muistiinpanoja tekemällä opettajan opit on koitettu saada painumaan päähän varmemmin, jotta oppimista testaavasta loppukokeesta tai tentistä on paremmat mahdollisuudet päästä läpi. Tällainen tapa oppia on varsin passiivinen, kun koitetaan sisäistää jonkun toisen pureskelemaa asiaa vastaanottajan roolissa. Oppiminen on usein myös lyhytkestoista, kun se tähtää ainoastaan lopputentin läpäisyyn. Myös ajankäyttö asettaa usein kapuloita perinteiseen tapaan opiskella uutta; on hankala irrottautua pitkäksi ajaksi opiskelemaan, ja usein uudet omaksuttavat asiat ovat kuitenkin sen verran laajoja, että aikaa tarvittaisiin.

Jotta tämä yhtälö saataisiin ratkaistua, on kehitetty erilaisia oppimisympäristöjä ja opetusmenetelmiä oppimisen mahdollistamiseksi. Oppimisympäristöjen avulla saadaan yhdistettyä erilaisia materiaaleja, kuten videoita, kirjallisia materiaaleja sekä harjoituksia ja testejä oppijoiden käytettäväksi ajasta ja paikasta riippumatta. Tällöin kukin voi hyödyntää tarjottua materiaalia juuri silloin, kun oma aikataulu sen sallii. Uudet opetusmenetelmät laittavat oppijan koostamaan ja tuottamaan tietoa oppimisen varmistamiseksi ja joissain tapauksissa myös toisten oppijoiden hyödynnettäväksi. Kun opetettava asia pilkotaan pienempiin osiin ja tarjotaan digitaalisten välineiden avulla, saadaan aikapainetta helpotettua. Tekemällä itse työtä oppimisen eteen oppijasta tehdään passiivisen tiedon vastaanottajan sijaan aktiivinen toimija, jolloin oppimisessa voidaan kussakin aiheessa painottaa oppijan omaa kulmaa ja kiinnostusta aiheeseen. Myös uuden asian muistamien ja omaksuminen helpottuu omakohtaisen työstämisen ohessa.

Vietin itse viime vuoden koulun penkillä työn ohessa. Opetuksessa käytettiin paljon uusia opetusmenetelmiä, kuten autenttista oppimista. Käytännössä me oppijat koostimme kaiken tiedon ja materiaalin itse, joko yksin tai yhdessä muiden oppijoiden kanssa. 80-90 -luvuilla kouluni käyneenä tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen ei suinkaan ollut alkuun helppoa. Niin sitkeässä ovat juuret perinteisen opetuksen hyväksymisestä ainoana oikeana. Kaipasin alussa sitä, että joku auktoriteetti, kuten opettaja, lopulta kertoisi mikä on oikein ja miten asiat ovat. Opettajan rooli oli kuitenkin lähinnä ohjaava ja fasilitoiva. Luotto omaan tekemiseen ja tiedon riittävyyteen oli alussa olematon. Vuoden aikana kuitenkin menetelmät tulivat tutuksi ja niiden hyödyt konkretisoituivat.

Samaa oppijan keskiössä olemista huomasin myös MindTrek-konferenssissa, jossa kuuntelin useita opetukseen keskittyviä EduTech -puheenvuoroja. Sitä tosin ei mainittu puheenvuoroissa erikseen, vaan se tuntui jo olevan normaali tapa opettaa ja oppia. Haluan, että tästä muodostuu uusi normaali myös työuran aikaiseen oppimiseen. Haluatko sinä?

Tutustu lisää työelämäoppimiseen ja erilaisiin oppimismuotoihin lataamalla Sovelton e-kirja: Työssäoppimismalli.

Lataa Työssäoppimismalli